Lapsenvahtina sairaalasiivessä

[Jason Lowett]

Jason kuunteli Tessan jutustelua puuhaillessaan multapussin kanssa, valmiina paikkaamaan Danieliin tekemiään tuhoja. Oikeastaan oli varsin terapeuttista puuhaa ihmistenhoidon lomassa hieman paikkailla kasvejakin. Olisi totta vie mukava kuulla Danielin kiitos, joskin mies ei edelleenkään ollut varma siitä, oliko kertomus Danielin morsetustaidoista totta, vai pelkästään pienen tyttösen kuvitelmaa. Sen sijaan mies kuunteli Tessan puhetta kauhoen samalla varovaisesti multaa Danielin ruukkuun, pysähtyen välillä silmämääräisesti arvioimaan, koska kasvien mustaa kultaa olisi tarpeeksi. Kun maa-ainesta tuntui olevan tarpeeksi, siloitti Jason viimeiset kokkareet Danielin juurelle varovaisesti. Sitten mies pakkasi multapussin ja lähti viemään sitä takaisin kaapin perukoille.

"Puutarha?", Jason lausui kysyvällä äänellä, vilkaisten multapussia. "Ai siis puutarha, josta multa tulee?" Parantaja huomasi, että vaikka Tessan puheenparsi oli usein vaikeasti ymmärrettävää, alkoi hänen ajatuksenjuoksuunsa jokseenkin tottua, kun oikein jäi kuuntelemaan ja katselemaan maailmaa vähän eri vinkkelistä. Monesti mies oli törmännyt tämänkaltaiseen puhetapaan kielihäiriöisillä lapsilla, joilla oli vaikeuksia sekä sananmerkitysten että kielenkäytön osa-alueilla. Mies asetteli multapussukan huolellisesti siten, ettei multahippustakaan putoaisi pussista ja kääntyi jälleen kohti Tessaa.

"Jaa-a, tämä pussi on ostettu kaupasta, mutta kaipa sitä voisi itsekin onnistua maata hakemaan kasvihuoneilta kompostorista. Se on elämän kauneus se kiertokulku, kuinka kuolleet kasvinosat voidaankaan ottaa uusiokäyttöön toisten kasvien hyvinvoinniksi. Mutta ihmistenhoitopuistoko? No, se on kai sitten tämä paikka, sairaalasiipi. Kun ihmiset tulevat kipeiksi tai sairaiksi, he tulevat tänne, ja heidät parannetaan. Niin yksinkertaista se on." Mies sepusti.

Jason tallusteli Danielin viereen, otti sen syliinsä ja ojensi sen Tessalle.
"Onko sinulla jotain, jossa voin auttaa? Minä luulen, että et ainakaan ole flunssassa tai muussa tartuntataudissa, joten siltä osin en voi sinua parantaa.. Mutta onko sinulla kenties.. Muita sairauksia? Onko isäsi maininnut mitään?"

[Tessa Prescott]

Aikuinen sanoi puutarhan olevan kaupasta. Tessa nyökkäili ja kuunteli kiltisti, kun aikuinen vielä kertoi nuutuneista kasvista ja niiden tulosta uusiksi kasveiksi. Tämä sairauksien koti oli samanlainen paikka. Ahaa, tyttö hymyili pienesti ja heilutteli jalkojaan. Jossain täällä olisi sairauksien kavereina muitakin ihmisiä. Missäköhän?

Tyttönen ei ehtinyt tehdä varovaista elettä ja katsella ympäri tai vaihtoehtoisesti hyppäämään sängyltä ja kurkkaamaan sen alta nuutuneiden ihmisten varalta, kun setä aikuinen jo ojensi hänelle Danielia takaisin.
”Hops”, Tessa äännähti ja otti kaverinsa takaisin syliinsä, sängylle. Hän piteli Danielia hieman kauempana ja tarkasti ruukun olevan vielä kunnossa, mullan olevan sopivan lämpöistä ja vasta sitten painoi Danielia lähemmäksi.

Sairauksien mies sanoi, ettei voinut parantaa Tessaa. Tyttö nyökkäsi. Kyllä, ei hän ollut vielä nuutunut ja saksia vailla.
”Isi aina sanoo, että pitkät hiukset ovat kauniita”, Puuskupuhtyttönen vastasi katsoen aikuiseen. Olihan tytöllä mukavat pitkät hiukset ja vielä ihan kunnossa. Hän harjasi ne kaksi kertaa päivässä, ennen aamupesua ja ennen iltapesua.

”Ja Daniel ei ole nuutunut”, Tessa vielä lisäsi vakavaa ilmettä tavoitellen ja silitteli Danielin päätä ylläpitäen ilmarakoa. Ei hän halunnut vahingossa irrottaa mitään Danielin piikkiä nyt, kun Daniel jätti ujostelut vähemmälle. Kaverihan voisi sitten taas vetäytyä enemmän kuoreensa, ei ei.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine