Kaunotar ja kulkuri?!

[Lazlo Silverstein]

((Sijoittuu 18.7.2018, Elliotin kanssa olleen chatpelin tapahtumien jälkeen. Tähän peliin osallistuu Johnny! Muita ei toivota mukaan, valitettavasti. Pelipaikka on kai jossain wc-teltta – leirialueen reuna -akselilla, välimaastossa. En tiedä xD))

Tyttöystävän hankkiminen oli tullut puskista. Yhtä puskista kuin aiempi kysymys siitä, että oliko Lazlolla tyttöystävä. Oikeastaan kysymys ei ollut yllättävä, kun otti huomioon sen, kuinka Jay ja Elliot olivat yrittänyt saada selkoa Lazlon parisuhdetilanteesta jo pitkään. Tuhansia tyttöystäviä ja exiä, eikö niin? Poika hymähti kuvitelmalle.

Vähän sekavin tuntein ponnaripäinen rohkelikko jatkoi matkaansa wc/suihku-teltalta kohti leirialuetta. Pitäisi vähän ajatella – joskus. Ehkä? Kävelyn lomassa mieleen kyllä muistui se, että hän oli tainnut jättää parit tuttunsa grillipaikan viereen lähtiessään pesemään käsiä, ja jäänyt siinä samassa suustaan kiinni. Olivatkohan toiset jo aloittaneet eväiden syönnin?

Lazlo Vesto paransi ponnariaan päästyään telttajoukkoon. Ponnari oli varmaan hyvin (näin Elliot oli sanonut). Justinin tuntien tämä oli jo aloittanut nakkien hävityksen, mutta oikeastaan samapa se. Tai mitä parempi, sitähän voisi yrittää siepata ruokaa, suoraan käsistä – ennen suuta! Vähän niin kuin vitsinä, eikö niin?

Omat kädet tuntuivat hieman haurailta. Mitä todennäköisimmin sekin johtui koulun saippuasta. Käytetty saippua kuivasi kädet ehkä jopa paremmin kuin kaiken maan käsipyyhkeet ja käsipaperit. Rohkelikkopoika kuitenkin muisteli ottaneensa meikkiputelinsa mukaan, olihan siellä puuterien ja silmänrajauskynien seassa varmaan myös kosteusvoidetta.

[Johnny Doe]

Mielessään Johnny yritti muodostaa ajatuksiaan järkevästi, niin, että kuulija saisi niistä sitten selvää, kun hän pääsisi ne ääneen lausumaan. Aina välillä hän unohti, ettei tämä ollut hänen oma kielensä, mutta sitten tuli jälleen eteen tilanne, jossa sai muistutuksen asiasta. Tilanteita, joille oli vaikea löytää sanoja.

Useita ihmisiä ohitettuaan Johnny alkoi miettiä, että mahtaisiko hän edes tunnistaa etsimäänsä henkilöä. Hän ei ollut kovinkaan hyvä tunnistamaan ihmisiä. Oikeastaan saattoi laskea yhdellä sormella ihmiset, jotka Johnny Tylypahka AMista kykeni tunnistamaan ulkonäön perusteella.

Sinälläänhän Johnny olisi voinut sanoa asiansa kenelle tahansa aikuiselle, mutta... poika ei oikein osannut toimia aikuisten kanssa. Hän ei pitänyt täysin tuntemattomien häiritsemisestä, eikä hän tuntenut oikeastaan yhtäkään aikuista koulultaan.

Tosiaankaan ei Johnny joutunut pitkään etsimään, kun näkikin sen yhden henkilön, jonka sattui tunnistamaan. Hän asteli vielä hieman lähemmäksi, ennen kuin lausahti toisen nimen toivoen tuon kuulevan Johnnyn äänen.

“Anteeksi...” hän lausahti hieman kysyvään sävyyn, päästyään vielä vähän lähemmäksi toista.

[Lazlo Silverstein]

Lazlo ei ollut vielä ehtinyt siirtyä ihan telttansa luo – tai oikeastaanhan kyseessä ei ollutkaan hänen telttansa vaan koulun teltta, jossa hän kolmen muun mahtavan henkilön kanssa yöpyi – kun hän kuuli nimensä mainittavan. Ainakin luuli kuulleensa. Lazlo katseli vähän hämillään ympärillensä, kunnes sitten huomasi vieressä olevan pienen tutun Puuskupuhin, Johnnyn.

“Anteeksi...”, pikkuinen sanoi kysyvästi. Lazlo Vesto joutui tekemään matemaattisia laskuja.
”Ai olenko tiellä? Sori, sori.” Rohkelikko onnistui sanomaan vielä kiitettävän ajan sisään. Niinpä tietenkin. Lazlo siirtyi sivummalle pois vähän vihreämmän teltan suulta, johon hän oli kesken kaiken pysähtynyt. Hän oli selvästi seisonut vahingossa Johnnyn teltan oviaukon edessä.

”Laitoinkin kyllä jo ponnarin, jotteivat ne koko ajan tulisi silmille”, Lazlo lisäsi ja virnisti leveästi. Siinä oli vähän selityksen makua, mutta… hän parhaansa mukaan yritti jättää sen sivummalle. Sitä paitsi, mitä se haittaisi, jos se oli selityksen mukainen… sehän oli selitys! Jos pitemmäksi revähtänyttä otsatukkaa ei pitänyt ponnarilla kiinni, se valuisi koko ajan silmille ja sitten kaiken näkisi vielä paljon huonommin.

Rohkelikkopoika jousti vähän jaloillaan, jotta Johnnykin näkisi miten nämä hiukset, jo ponnarille laitettuina, pomppivat mukana ja haluaisivat tulla aina vähän ikävästi ja huonosti roikkumaan….. Nyt kun asiaa ajatteli, mitä hyvää tästä ponnariviritelmästä edes pystyi näkemään?

[Johnny Doe]

Mainittu henkilö teki selkeästi väärät päätelmät Johnnyn anteeksipyynnöstä. Kuvitteli olleensa tiellä. Johnny tunsi, kuinka hänen kasvonsa punersivat hieman.

“Anteeksi, en minä sitä...” Johnny pyysi uudelleen anteeksi, vilkaisten nopeasti ympärilleen. Lopulta hän käänsi katseensa jälleen Lazloon ja hymyili hieman.

“Tarkoitan... tahtoisin kysyä, oletteko... oletko nähnyt...?” Johnny aloitti, tajuten korjata teitittelynsä, sillä toinen oli jo aikaisemmin keväällä kehottanut sinuttelemaan!

“Oletko siis nähnyt... öh... Aureliaa. Tai siis... niin?” Johnny kysyi, tajuten, ettei oikeastaan edes tiedä Aurelian sukunimeä, tuo ei ollut kertonut sitä Johnnylle.

[Lazlo Silverstein]

Vaikka Lazlo Vesto olikin jo lähes upottamassa itseään uudestaan liiallisen ajattelun suohon, ymmärsi hän Johnnyn anteeksipyynnön oikein. Sille oli olemassa syynsä, että miksei kannattanut ajatella liikaa. Tätä periaatetta samainen Rohkelikko oli noudattanut jo pitkään. Sitä vain oli smoothimpi ja parempi, kun jätti liialliset ajattelutyöt niille, joille oli aikaa. Useimmat tilanteet elivät koko ajan!
Kuten nytkin!
Lazlo seurasi ystävällisesti hymyillen kuinka pieni ekaluokkalainen yritti jatkaa ja ehkä esittää asiansa. Jos Lazlo ei nyt näin ollutkaan seisonut oviaukon edessä, niin saattoi hyvinkin olla, että Johnnylla olikin ollut jotain asiaa hänelle. Piti vain odotella kärsivällisesti.

Rohkaisevat hymyt ja vilkaisut olivatkin varmaan eduksi, kun Johnny sai muotoiltua asiana. Kysymys kuului: Oliko hän nähnyt Aureliaa?
Tosin, nyt ei ihan tarkasti sanottu, että ketä Aureliaa. Tämä antoi Lazlo Veston tukahdutuille ajatuksille uutta pontta nousta, mutta… kysymys oli nopeasti voitettu, kun sen esitti ääneen.
”Ketä Aureliaa?” Lazlo kysyi hymyillen pienesti siirtyen vielä kauemmaksi teltan oviaukosta. Ei sitä ikinä tiennyt, jos hän oli oikeasti tukkinut jonkun tien.

”Siis… voitko sanoa vähän tarkemmin.. kuvailla tai jollain muulla tavalla selittää, niin tiedän ehkä ketä tarkoitat”, Lazlo Vesto pyysi ja sipaisi ponnarihiuksiaan käden eleellä kauemmaksi. Hän yritti muistaa ja huomioida Johnnyn iän. Mutta koska ikäeroa oli, niin voisihan olla niinkin, että Aurelia oikeasti oli myös jonkun pienemmän tytön nimi, johon hän ei vain vielä ollut tutustunut. Ajatus tuntui hyvältä, kun otti huomioon sen, ettei Johnnylla tainnut olla oikeasti ketään kaveria. Täten Lazlo yrittikin pitää ajatuksestaan kiinni hymyssä suin.

[Johnny Doe]

Mahdollistahan toki oli, ettei Lazlo edes tietäisi kuka Aurelia olisi, aika todennäköiseltä se oikeastaan vaikutti, kun toinen pyysi kuvailemaan tarkemmin. Johnnylla oli hieman vaikeuksia miettiessään, mitä oikeastaan osasi Aureliasta sanoa.

“Anteeksi...” hän lausahti jälleen kerran mietinnän venyttyä jälleen melko pitkäksi. Hän vilkuili jälleen jonnekin hieman ohitse keskustelukumppanistaan. Hän oli oikeastaan melko huono katsomaan suoraan ihmisiä kohden.

“Aurelia on... hän maalaa myös... ja hän... pitää teestä?” Johnny yrittää parhaansa kertoessaan henkilöstä, jonka oli edellisenä iltana tavannut. “Hän on... yksi aikuisista”, hän lisäsi viitaten aikuisuudella opettajiin.

“Niin, olett—ko nähnyt häntä?” Johnny kysyi vielä, kun ei enää tiennyt mitä muuta voisi sanoa etsimästään aikuisesta.

[Lazlo Silverstein]

Lazlo Vesto huomasi, kun anteeksipyynnön jälkeen Johnnyn koko huomio ei ollutkaan hänessä. Miettikö Johnny vai pohtiko tämä, että miten valehtelisi? Oli miten oli, lopulta tämä Rohkelikko sai enemmän tietoa Aureliasta. Tyttö maalasi myös. Lazlo nyökkäsi. Tyttö piti teestä. Lazlo nyökkäsi. Mahtoikohan Johnnykin pitää teestä? Ajatus kävi mielessä, mutta Lazlo Vesto ei kuitenkaan jäänyt miettimään sitä sen enempää. Hän oli muodostanut jo hyvän mielikuvan pikku-Aureliasta, Johnnyn ensimmäisestä koulukaverista.

Tietävä hymy ehti levittäytyä jo Lazlon kasvoille, kunnes Johnny kertoi Aurelian olevan AIKUINEN! Sillä hetkellä vanhempi poika oli iloinen, mikäli Johnny katsoi vielä muualle. Kesti hetken ajan ennen kuin iloisen tietäväisen murtuneesta maskista saisi taas ymmärtäväisen ja ystäväisen. Pudotus oli vain ollut niin suuri ja yllättävä. Tai okei, tunsihan Lazlo Johnnyn. Johnny mitä todennäköisimmin kaveeraisi aikuisten kanssa kuin omanikäistensä kanssa. Eipä kyllä tämä Rohkelikko tiennyt, että miksi.

Johnny vielä toisti kysymyksenä ja Lazlo sipaisi hiuksiaan ja hymähti.
”Niin, niin. Hmm-hmm”, hän aloitti lopulta vähän viivyttelevästi ja yritti näyttää mietteliäämmältä kuin oikeasti oli.

”Tarkistitko jo, ettei hän ollut opettajien teltan luona?” Lazlo lopulta kysyi. Vähän opettavaisesti ja ehkä vähän liiankin alleviivaten toisten asemaa. Jälkimmäinen oli vahinko. Mutta kun näin kerran leirissä oltiin, niin teltat olivat hyvä paikka ja grillipaikka myös ja se ranta. Jos ei ollut teltassa nukkumassa, niin sitten ehkä grillaamassa tai rannalla uimassa. Jossain ainakin!

[Johnny Doe]

Katse oli yhä suunnattuna pois toisen kasvoista, joten Johnnyltä jäi huomaamatta toisen ilmeen valahtaminen, vähänpä hän tiesi toisen ajatustenjuoksusta, Johnnylla ei ollut käynyt mielessäänkään toisen saattavan ajatella jotain muuta.

Aikansa erästä kasvia tuijoteltuaan (se näytti vähän porkkanalta, mutta... kasvoivatko porkkanat muka metsässä? Eivät varmasti!) Johnny käänsi katseensa jälleen toiseen poikaan, kun tuo jälleen puhui.

Rohkelikko esitti kysymyksen, oliko Johnny käynyt katsomassa jo opettajien teltalta. Johnny nyökäytti päätään tuolle.

“Veneiden luota myös ja monesta paikkaa”, hän kertoi sen perään, hän oli kiertänyt koko leirin etsiessään kyseistä henkilöä.

Aivan kuin Aurelia olisi kadonnut koko leiristä, mutta eihän asian laita voinut olla sellainen? Mihin tuo olisi keskellä metsää kadonnut. Tosin... nimenomaisesta metsästä Johnny ei ollut tuota etsinyt.
Itsekseen hän ei kyllä myöskään lähtisi metsään vaeltamaan, ei hänen asiansa niin tärkeä ollut... Hän ei tahtoisi kohdata mitään metsän eläimiä yksinään. Mitä eläimiä metsässä edes oli? Paitsi muurahaisia.

Niin... mitä asiaa Johnnyllä olikaan ollut? Hän joutui miettimään hetken, ennen kuin muisti sen jälleen. Ei ollut hyvä unohtaa asiaansa, ennen kuin löytäisi henkilön, jolle kertoa se!

“Ehkä me olemme kulkeneet ristiin, enkä sen takia löydä häntä...?” Johnny toteaa mietittyään, sillä se voisi hyvinkin olla tilanne. Tai se, että Johnny oli oikeasti kävellyt naisen ohitse tunnistamatta tuota.

“Niin, et ole siis nähnyt häntä?” Johnny kysyi vielä varmistukseksi miettien, kuinka voisi poistua tilanteesta loukkaamatta toista.

[Lazlo Silverstein]

Johnny kuulemma oli jo etsinyt sieltä ja veneidenkin luota. Hmm, Lazlo Vesto ei oikeastaan tuntenut Aureliaa sitten yhtään… nimeä lukuun ottamatta tai ainakin hän muisteli tuon olevan yksi niistä uusimmista valvojista, joita hän ei vielä koululla ollut tavannut.

”Hmm, missäköhän tämä Aurelia voisi oikein olla”, Lazlo pohti ääneen, vaikka oikeastaan hän oli jo enemmänkin miettimässä sitä, että mitä asiaa Johnnylla oli aikuiselle. Okei, aikuinen oli ihan luonteva vaihtoehto, jos tuli huonosti ikäistensä kanssa toimeen. Sitä paitsi Johnnyn näki lähes aina yksinäisenä, joten ehkä tämä oikeasti olikin yksinäinen.

Rohkelikon onneksi Johnny pian katkaisi nämä mietteet omalla pohdinnallaan Aurelian sijainnista. Niin, niin, tämä Aurelia-aikuinen ja hänen sijainti. Lazlo hymyili yritteliäänä.

”Se voi hyvinkin olla mahdollista, jos olet etsinyt jo kaikkialta”, Lazlo Vesto myötäili ystävällisen hymyn kera. Tällä kertaa kiinnittäen myös enemmän huomiota edessä olevan pikkupojan olemukseen ja elekieleen. Jos Aurelia-aikuinen olisi huonoa tai toivomatonta seuraa, niin Johnny ei ehkä etsisi tätä tällä tavalla.

Johnnyn kysymys sai Lazlon pahoin pelkäämään, että hän oli päästänyt vahingossa Johnnyn ajatuksiinsa tai joillain tavalla ilmaissut omat mietelmänsä. Nopeasti vastaukseksi annettu kielteisyys kertoi ehkä jo jostain, mutta kun Puuskupuhia nyt näin katsoi, niin toinen oli oikeasti ihan selvästi vielä pikkuinen lapsi.

”Ehkä hän on jo palannut takaisin teltalle”, Lazlo vielä lisäsi ehdotukseksi ja hymyili itsekin, ”Kannattaa varmaan käydä nopeasti katsomassa ennen kuin hän lähtee taas jonnekin.”

[Johnny Doe]

Johnny nyökytteli päätään sopivissa kohdissa ja hymyili Lazlolle. “Kiitos”, hän lausahti hymyillen. Johnny vilkuili hetken ympärilleen ja astahti sitten askelen kohti opettajien telttaa.

“Kiitos, jatkan etsimistä”, Johnny lausahti ja lähti askeltamaan kohti opettajien telttaa pysähtyen taas muutaman askelen kulutta. “Nähdään taas”, hän lausahti iloisesti, poistuen sitten paikalta - jatkaen Aurelian etsintää luultavasti siinä onnistumatta.