Vain kotka lentää aurinkoon

[Nagi Blackthorn]

Lämmin syystuuli heitteli Nagin kiharia ruskeita hiuksia niin, että siepin nappaaminen kentältä ei olisi tullut kysymykseenkään. Hiukset pitäisi ehdottomasti lyhentää ennen huispausotteluita, koska olisi todella noloa, jos Korpinkynsi menettäisi mahdollisuudet mestaruuteen siksi, ettei etsijä nähnyt sieppiä. Nagi irrotti hiuslenkkinsä ja yritti saada pitkäksi venähtäneitä hiuksia aisoihin. Hän voisi lyhennyttää hiuksensa ihan lyhyiksi, vaikka siiliksi, mutta tytöt eivät yleensä pitäneet lyhyistä hiuksista yhtä paljon kuin pitkistä.

Tänä vuonna Nagin tähtäimessä oli kuitenkin huispausmestaruus, ja se meni kerrankin tyttöjen edelle. Ainakin ihan vähän. Nagi oli päättänyt ilmoittautua joukkueensa kapteeniksi syksyllä kysyttyään ensiksi Haroldin mielipidettä. Hän ei ollut aiemmin haikaillut kapteenin paikalle, vaikka tietyllä tapaa pestin maine ja kunnia houkuttelivat. Varsinkin, jos he tosiaan voittaisivat mestaruuden. Kapteenius ei silti ollut hänen ominta alaansa, sillä Nagi ei onnistunut saamaan otetta määrätietoisesta harjoittelusta. Hän oli edellisenä vuonna unohdellut harjoituksia jatkuvasti ja pelkäsi edelleen, että kotona äidin tilanne huononisi jälleen, ja hän joutuisi jättämään joukkueen kesken kauden.

Nagi veti syvään henkeä. Hän ei voinut tietää tulevasta, joten oli pakko keskittyä nykyhtekeen. Ainakin syksyn ensimmäiset harjoitukset olivat vihdoin ohi. Nagi oli päästänyt muut lähtemään, ja tehtyään sen hän oli vähällä lysähtää maahan istumaan. Kapteenius oli yllättävän rankkaa, koska Nagi oli yleensä vain tottunut menemään muiden mukana. Fhionnlaighille kapteenius oli varmaan helpompaa, olihan poika aina suuna päänä muutenkin ja.... Underwood nyt tuntui muutenkin pitävän muiden komentelusta. Puuskupuhin kapteenista Nagi ei ollut ihan varma, koska saattoi olla niin, ettei Puuskupuhin kapteenilla ollut edes selkeää kapteenin roolia. Nagi sen sijaan ei ollut syntyjään kapteeniainesta. Hän kyllä halusi huomiota, muttei vetovastuuta. Nagi vilkaisi vaivihkaa kentälle jäänyttä Haroldia, joka onneksi oli yhä siinä. Korpinkynnen joukkue ei varmaankaan tulisi olemaan ylivoimainen, mutta.... Nagi uskoi, että työllä ja Haroldin tuella (ehkä vähän Toddinkin, vaikka Todd oli vielä aika nuori) Korpinkynnestä saataisiin vielä hiottua voittajajoukkue.

Vastustettuaan vielä polttavaa halua heittää hanskat tiskiin ja mennä Korpinkynnen oleskeluhuoneeseen löhöämään Nagi ryhdistäytyi ja kääntyi Haroldiin päin.
"Lyötkö ryhmyjä kohti, jotta pääsen harjoittelemaan vähän väistöjä?" Nagi kysyi Haroldilta ja taikoi kasvoilleen leveän virneen. Kausi oli vasta alussa, eikä vielä ollut aika luovuttaa. Jos hän luovuttaisi nyt ja loikoilisi oleskeluhuoneessa takkatulen ääressä, taas yksi vuosi valuisi sormien lomasta ilman mitään saavutuksia.

((Tänne peliin siis odottelen Haroldia. En laittanut tähän koelentoja ollenkaan, mutta ekojen huispausharjoitusten jälkeen on varmaan ihan hyvä!))

[Harold Benson]

((Joo, käy. Ja nyt korpparien huispausjoukkueen valmistuneita npc -hahmoja on yksi lisää, valmistunut varakapteeni Marc))

Nagin ensimmäiset huispausharjoitukset kapteenina olivat Haroldin mielestä sujuneet ihan hyvin. Okei, Harold ei itse ihan tiennyt varmaksi, miten hänen pitäisi käyttäytyä… varakapteenina. Poika ei oikein tiennyt miksei ollut aiemmin kiinnittänyt huomiotaan siihen, miten Marc – se valmistunut varakapteeni – oli käyttäytynyt huispausharjoituksissa. Miten tuo oli ollut ja miten tuo oli toiminut Damienin kanssa. Joten Harold oli ollut vain oma itsensä, tosin hän oli ollut ennen harjoitusten alkua ajoissa paikalla! Se oli ehkä jo lupaavampi alku tälle kaudelle, kun kaikki kerran olivat saapuneet harjoituksiin ajoissa (enemmän tai vähemmän) huippumotivoituneina.

Takut olivat olleet ihan hyvin rauhalliset harjoitusten aikana, mutta se varmaan johtui niiden pituudesta ja Haroldin sulavammasta lentotavasta. Nagi oli jokunen hetki sitten lopettanut harjoitukset ja päästänyt muut lähtemään, mutta Harold ei ollut ihan varma itsestään. Hänen pitäisi varmaan jäädä korjaamaan tavaroita pois tietenkin, mutta mitä muuta. Mitä muuta varakapteeniuteen kuuluu? Kentän tarkastaminen ja tutkiminen? Ei varmaankaan. Haroldilla oli kuitenkin vähän ryhmyssä pitelemistä, kun hän laski sen toivon mukaan vielä ihan huomaavaisen rauhallisesti laatikkoon, jossa niitä säilytettiin ja jossa toinen jo oli. Harold sulki koko systeemin ja jätti sen maahan makaamaan, sillä oli tajunnut miten sen voisi kuljettaa paljon paremmin leijutusloitsun avulla takaisin linnaa. Tähän tarvittiin siis sauvaa, joten Harold lähti astelemaan luudan kanssa siihen suuntaa kenttää, jonka reunalle oli sen kai laskenut.

Kaveri Nagi tai siis kapteeni Nagi sitten kysyi Haroldilta tämän kävellessä ohi, että voisiko tämä lyödä ryhmyjä häntä kohti.
”Joo, tietenkin”, takkutukka sitten vastasi sen kummempaa miettimättä ja lähti hölkkäämään sinne, jonne oli laatikon jättänyt. Siinä mennessään Harold jäi vähän ajattelemaan pyyntöä. Jos hän onnistuisi lyömään todella hyvin ja osuisi oikein kunnolla Nagiin, niin tarkoittaisiko se sitä, että hänestä pitäisi… Nagin jäädessä pois… leikkiä kapteenia? Ajatus oli kaikkea muuta kuin mukava, mutta Harold kumartui kuitenkin laskemaan luutansa maahan ja napsautti laatikon auki katsellen hetken ajan ryhmyjä ennen kuin vilkaisi ylös Nagin suuntaan.
”Molemmilla? Mutta ensiksi kai vain yhdellä”, hän kysyi ja päätyi kertomaan – ei, lausumaan toivomuksensa ääneen. Kaksi ryhmyä samalla kertaa voisi vain jättää tuhoisaa jälkeä.

[Nagi Blackthorn]

Nagi tiukensi rannesuojansa remmiä odottaessaan, että Harold päästäisi ryhmyt irti. Sen sijaan, että Harold olisi muitta mutkitta päästänyt molemmat ryhmyt irti, hän kysyikin Nagilta, että pitikö molemmat päästää irti. Harold vielä vastasikin itse omaan kysymykseensä, että ensiksi harjoiteltaisiin varmaan yhdellä. Nagin kasvoilla häivähti pettymys, ja hän aikoi jo huomauttaa, ettei tänne ollut tultu leikkimään vaan ihan oikeasti harjoittelemaan. Ajateltuaan kuitenkin asiaa hetken verran Nagi tajusi, ettei hän ollut harjoitellut ryhmyjen väistelemistä koko kesänä, eli hänen taitonsa saattoivat hyvinkin olla ruosteessa. Ja jos Nagi tuoreena kapteenina joutuisi heti lukuvuoden aluksi sairaalasiipeen, se olisi.... katastrofi.

"No... joo, aloitetaan yhdellä", Nagi vastasi, "mutta otetaan myöhemmin se toinenkin, jos alkaa sujua hyvin."
Odottamatta sitä, että Harold päästäisi ryhmyn irti, Nagi ampaisi taivaalle. Hän lensi muutaman silmukan ja teki pari syöksyä, joiden lopussa oikaisi luutansa juuri ennen nurmikon pintaa. Sitten Nagi palasi sitten Haroldin lähettyville ja jäi siihen leijumaan. Hän ehtisi hyvin väistää ryhmyä, vaikka odottaisi lähempänäkin. Ryhmyjen väistö oli Nagin erikoisalaa, sillä hän oli harjoitellut sitä paljon jo edellisenä vuonna. Yleensä väistön harjoitteluun tarvittiin avuksi lyöjä, sillä ilman lyöjän apua harjoittelu oli melko tylsää. Edellisenä vuonna Nagilla oli ollut vaikeuksia löytää jotakuta harjoittelukaveriksi, mutta nyt hän saattoi kysyä Haroldilta apua. Ehkä Affiekin saattaisi joskus lähteä harjoitteluavuksi, vaikka poika olikin tätä nykyä Puuskupuh.

"Haluan tänä vuonna kokeilla jossain pelissä Vronskin harhautusta", Nagi huikkasi Haroldille virnistäen. "En ole koskaan tehnyt sitä, ja olisi mahtavaa saada se joskus onnistumaan. Mitä luulet, toimisikohan se muiden joukkueiden etsijöihin?"

Kesän aikana Nagi oli huvikseen pohtinut paria omaakin temppua, mutta huispauksen satojen vuosien historiassa kaikki oli aika lailla jo keksitty. Niinpä Nagi oli päätynyt kehittelemään vanhoja taktiikoita ja parantelemaan niitä. Kesän aikana hän oli upottanut tylsyyttään myös moniin huispaustaktiikoita koskeviin kirjoihin ja lukenut muiden pelipaikkojen taktiikoita. Nagi oli aina keskittynyt olemaan etsijä, eikä ollut pahemmin kiinnittänyt huomiota siihen, mitä muut pelaajat kentällä tekivät. Ainoa, mistä hänen oli tarvinnut välittää, olivat vastapuolen lyöjät, jotka yleensä pommittivat ryhmyjä kilpailevan etsijän suuntaan. Kapteenina hänen piti tietää myös muiden pelipaikkojen pelaamisesta, jotta hän pystyisi parantamaan niiden harjoittelua.

[Harold Benson]

((Sori tässä meni ikuisuus, aika kamalaa!))

Harold ei kohottanut katsettaan ryhmyistä kapteenikaveriinsa odottaessaan reaktiota, sillä ryhmyt tuntuivat kahlinneen hänen kaiken huomionsa. Nagi onneksi myöntyi siihen, että aloitettaisiin vain yhdellä ja Harold nyökkäsi napsauttaen lukon auki. Takkutukka tajusi vasta vähän myöhään, että olisi ehkä kannattanut pitää lyöjänmailaa jo toisessa kädessä. Parin äkkinäisen väistöliikkeen jälkeen maila tosin makoili rennosti hänen kädessään, ja ranneliikkeen kautta Harold sai viskottua ryhmyn oikealle - pois itsestään ja Nagista. Tällä aikaa takkutukka varmisti hiuspehkon olevan hyvin ja vilkaisi olkansa yli ryhmyn sijaintia ennen kuin nousi luutansa vietäväksi.

Nagi oli jossain vaiheessa maininnut Vronskin harhautuksen ja Haroldin oikeasti piti tehdä parhaansa, jotta hän pystyisi keskittymään tähän 'muka niin rentoon' -jutusteluun samalla, kun jossain hääräsi ryhmy, joka halusi vain tehdä tuhkaa hänen lähimmäisestä kaveristaan…
”Niin”, kuului Haroldin ensimmäinen järkevä vastaus kaverin ehdotukselle. Vronskin harhautus, Wronskin harhautus, Vronskin harhautus? Pojan piti keskittyä miettimään, että mistä huispaustaktiikkajutusta olikaan nyt kyse. Toki hän oli nyt yrittänyt tehdä parhaansa ja perehtyä joukkueen vuoksi vähän paremmin näihin, mutta eri tyyppejä ja niiden mukaan nimettyjä taktiikoita oli olemassa tuhansia. Tämä tosin käsitti vain etsijää, sen Harold tiesi, sillä Nagin vuoksi hän oli yrittänyt perehtyä kaikkiin etsijää koskeviin taktiikkoihin. Se ei ehkä ollut se tyypillisin lyöjän erikoisosaamisalue, jos kerran pelattiin lyöjää aina eikä koskaan, milloinkaan, etsijää.

Harold kaartoi hieman vasemmalle katsoen hetken päästä, että oliko ryhmy nyt ampaisemassa jo kohti vai ei. Vilkaisu kannatti ja välittömästi lyöjä sai ryhmyn hienovaraisesti ohjattua vähän siihen suuntaan, jossa Nagi oli. Kovalla vauhdilla ryhmy ei tullut eikä tarkkuus ollut se mikään paras, mutta asian pitikin olla näin. Etenkin, jos hän halusi vielä jatkaa keskustelua. Olisi aika katastrofaalista, jos tekisi kaiken tosissaan ja yrittäisi vielä keskustelulla saada toisen huomion herpaantumaan. Ei.

”Hei siitä harhautuksesta vielä… Niin tuota, se on kyllä ihan hyvä idea, mutta… ”, Harold jatkoi ja yritti miettiä miten asian ilmaisisi vilkuillen hieman ryhmyn tekemisiä. Kallonmurskaajan liikkeet tosin saivat vain ajatukset harhailemaan ja Harold käänsi katseensa sivulle. ”En tiedä kuinka hyvä se olisi siis vetää ensimmäistä kertaa jossain pelissä. En halua, että sinulle kävisi... Krhm... ööö.... Se saattaa olla ehkä vähän liian... ammattilaismaista, tuota noin, Puuskupuheja vastaan”, hän yritti selittää jotenkin. Oikeasti Harold ei ajatellut asian olevan liian edistynyttä vaan pikemminkin liian vaarallista. Olipa vastassa kuka tahansa. Jos Nagi olisi poissa, niin kuka olisi etsijänä? Kenen pitäisi sitten päättää siitä, että kuka toimisi sijaisetsijänä?

((Miten minusta tuntuu jo siltä, että Harold ennen pitkään kysyy ja varmistaa, että kuka on joukkueen varaetsijä, jos Nagille oikeasti käy jotain joskus. :’’’D ))

[Nagi Blackthorn]

Nagi väisti kevyesti ensimmäistä ryhmyn hyökkäystä. Vaatimaton kaarto oikealle, ja ryhmy suhahti ohi. Harold taisi vasta lämmitellä, koska lyönti ei ollut tullut kovaa. Nagi oli nähnyt Haroldin lyövän tarkemmin ja kovempaakin. Nagi seurasi ryhmyä, joka teki pitkän kaarroksen taivasta vasten ja lähti sitten takaisin kuin tykinkuula. Ryhmyt olivat helppoja. Ne tähtäsivät aina päähän, eivät tehneet äkkikäännöksiä kesken matkan, eivätkä juonitelleet ylimääräistä. Nagi väisti palaavan ryhmyn ja päästi sen viilettämään takaisin Haroldia kohti.
Lyöjät tekivät ryhmyistä mielenkiintoisia, muuten ne kulkivat raiteilla kuin juna.

Seuratessaan sivusilmällä ryhmyn menoa Nagi kuunteli Haroldin vastauksen. Harold kuulosti epäilevältä hänen hienoa ideaansa kohtaan. Tai no, toisaalta ihan hyväkin, sillä kesällä Nagi oli saanut rannalla neronleimauksen ilmiintyä suoraan mereen ja.... siinä ei ollut käynyt kovin hyvin. Nagi arvosti Haroldin neuvoja, ja Haroldin vastahankaisuus karsisi pois kaikkein typerimmät ideat. Nagi virnisti. Hän ei katunut hetkeäkään sitä, että oli valinnut varakapteenikseen juuri Haroldin, eikä Jennyä.

"Totta, ei välttämättä ole viisasta käyttää parhaita taktiikoita Puuskupuhia vastaan", Nagi vastasi. "Tosin ei pidä aliarvioida heitä, mutta.... säästäisin pari hyvää valttikorttia toiseen peliin Luihuista vastaan. Luulen että Underwood käy katsomassa meidän pelimme Puuskupuhia vastaan."
Nagi kaarteli hetken ilmassa odotellessaan ryhmyn paluuta. Olisi sittenkin pitänyt ottaa kaksi, jotta hänellä olisi tekemistä. Tosin yksi ryhmy mahdollisti juttelun samaan aikaan, kun kaikki keskittyminen ei mennyt oman pään suojeluun.
"Ai niin, Affie on myös kuulemma Puuskupuhin lyöjänä", Nagi huomautti vähän hymyillen. "Hän on hyvä lentäjä, mutten osannut kuvitella, että hänkin olisi lyöjä. Suostuisikohan hän harjoittelemaan sinun kanssasi, jotta voisit vähän kysellä Puuskupuhin taktiikoita?"
Nagi virnisti hiukan. Kysyminen ei ollut huijaamista, vaan se oli hyvien suhteiden ylläpitoa vastajoukkueeseen. Ja suhdepeli oli uuden Korpinkynnen kapteenin erikoisalaa - harmittavasti naiskapteenit vain tuntuivat olevan harvassa.

[Harold Benson]

Nagi ei ollut pannut merkille Haroldin epävarmaa ilmaisua tai ei ainakaan tuntunut pistävän sitä niin erityisesti merkille. Se kyllä sopi takkutukalle. Nagi kyllä piti sitä omaa ehdotustaan vielä jonain superhyvänä. Se ei ollut ihan se mitä kaveri oli äsken tarkoittanut sanoillaan, mutta voisihan sitä toki loukata itsensä jossain myöhemmässä pelissä. Ei sitä heti Puuskupuheja vastaan olevassa pitäisi... loukkaantua. Harold ei kyllä antaisi sen tapahtua. Kauden ensimmäisessä pelissä loukkaantuminen olisi enemmänkin Mac Fhionnlaighin heiniä, ja Rohkelikkojen ylipäätään.

Harold katseli Nagin liikkeitä. Ryhmyllä kesti. Ei se lyöjää oikein haitannut, mutta hän toivoi sen kuitenkin palaavan pian. Muutoin Nagi vielä pyytäisi sen toisen ryhmän mukaan kentälle ja pahimmassa tapauksessa unohtaisi sen ensimmäisen olemassaolon. Ei Harold oikeasti uskonut, että kapteeni unohtaisi sen, mutta virheitä sattui parhaimmillekin!

Nagi totesi Alfredin myös olevan lyöjä. Harold nyökkäsi, mutta heidän välillään olevan etäisyyden vuoksi sanoi vielä: "Joo. Hän on".
Vaikka Harold tunsi Nagin jo ihan hyvin, hän yllättyi tuon ehdotuksesta. Vastustajan kanssa veljeilyä tiedon hankinta mielessä. Se oli jotain sellaista, mitä Harold ei olisi osannutkaan odottaa. Tai hei, se saattoi myös yhtä hyvin olla joku vitsi. Harold ei vain ollut varma.
"En oikein tiedä."

Asia oli vähän monimutkaisempi. Ei Harold haluaisi käyttää toisten luottamuksia hyväksi. Ei yksi huispauspeli olisi sen arvoinen. Tosin Nagi saattaisi myös pettyä aika pahasti, jos hän hylkäisi tuon idean ja ehdotuksen ihan suoralta kädeltä.
"Affie kyllä varmaan suostuisi", Harold vielä kommentoi. Hän ei vain sattunut olemaan varma itse itsestään. Sivusilmästä poika näki jotain liikettä, hän pudottautui metrin ellei kaksi ja ryhmy sujahti pään yli, ohi.
Nagin vuoksi Harold kyllä tiesi voivansa tehdä mitä vain, mutta oliko silti tuo hyväksikäyttö kuinka hyvä idea... oikeasti?

[Nagi Blackthorn]

Harold suhtautui vähän epävarmasti Nagin ehdotukseen veljeillä Affien kanssa, jotta he saisivat tietää Puuskupuhien taktiikan. Nagi hymyili hiukan, koska Harold ei tuntunut suhtautuvan kovin innolla ajatukseen. Harold ei ollut tyyppiä, joka hankkisi tietonsa huiputtamalla Affieta. Se oli hyvä tietää, koska silloin Harold olisi varakapteenin virassa oikaisemassa Nagia aina, kun kapteeni harkitsi tulkinnanvaraisia keinoja. Korpinkynnen kapteenille kun kävi aina välillä niin, että voitto nousi arvojärjestyksessä tärkeimmäksi ja peitti alleen reiluuden - joskin Nagi yritti yleensä pelata pelkkää reilua peliä, koska huijaten saavutettu voitto oli valheellinen voitto, eikä siitä voinut iloita oikeasti.

"Vitsi vitsinä", Nagi totesi ja naurahti. "Ei sinun tarvitse oikeasti yrittää kalastaa Puuskupuhin taktiikoita."
Nagi katsoi Haroldia ja hymyili vähän. Hän oli oikeasti jo vähän harkinnut taktiikan urkkimista Affielta, mutta se oli ollut ajattelematonta ottaen huomioon, kuinka väärältä sellainen olisi tuntunut. Harold palautti hänet onneksi pian oikealle uralle.

Ryhmy oli juuri ohittanut Haroldin ja se oli tulossa Nagia kohti. Poika tiputtautui syöksyyn lentääkseen kilpaa kohti tulevan ryhmyn kanssa. Hän teki joitakin loivia käännöksiä, joilla ryhmy pysyi vielä mukana ja kiihdytti tahtiaan, että saisi ryhmyn pysymään luudanvarren verran perässä. Lähestyessään maata Nagi käänsi luutansa ylös ja kääntyi jyrkästi oikealle. Takanaan hän kuuli vaimean tömähdyksen, joka kertoi siitä, että hän oli onnistunut harhautuksessaan ja ryhmy oli osunut maahan. Nagi käänsi luutansa Haroldin suuntaan ja lensi lyöjäkaverinsa luo, jotta Harold voisi lyödä ryhmyn seuraavan hyökkäyksen pois.

"Affien huijaaminen tuntuisi muutenkin väärältä, koska hän on hyvä tyyppi ja auttaisi varmasti. Haluan voittaa rehellisesti", Nagi täydensi aiempaa sanottavaansa, "mutta Affien kanssa voisi silti olla kiva pelata joskus vapaa-ajalla. En ole koskaan oikein nähnyt hänen pelaavan, vaikka olenkin nähnyt hänet lentämässä."

Nagi katsoi vielä ryhmyn oikaisevan kurssiaan ja lähtevän heitä kohti. Iltapäivä alkoi synkistyä siihen malliin, että kohta tulisi pimeä ja olisi pakko palata sisään. Mutta he ehkä ehtisivät ottaa toisen ryhmyn vielä ennen pimeäntuloa? Tai.... se ei varmaan olisi kovin kannattavaa, mutta Nagi halusi kokeilla sitä, koska kahden ryhmyn väisteleminen oli tehokkaampaa.
"Mitä luulet, Harold, voisimmekohan lisätä harjoituksia?" Nagi kysyi varovasti, koska ei ollut varma, saisiko koko joukkueeseen taottua samanlaista spartalaista kuria ja voiton nälkää kuin omaan harjoitteluunsa. Tänä vuonna Nagi paloi halusta ainakin voittaa Rohkelikot, mikä oli itsekästä mutta motivoivaa. "Vai onko kaikilla kädet täynnä jo nykyisen aikataulun kanssa?"

[Harold Benson]

Nagi kuitenkin totesi sen olevan vitsi ja naurahti. Harold huokaisi vapautuneesti. Onneksi. Hän ei olisi tiennyt mitä tehdä, jos se olisi ollut silkkaa totuutta ja häntä olisi vaadittu tekemään jotain noin kyseenalaista…


Harold seurasi, miten Nagi selviytyi ryhmyn kanssa, niin hyvin kuin takkutukka oli odottanutkin. Poika ei ihan pitänyt siitä kuinka kaveri syöksähteli noin ilmiselvästi maata kohti, mutta oli sekin tällaisessa turvallisemmassa harjoitusympäristössä parempi asia kuin itse pelissä tai jossain muualla, jossa olisi kaksi villiä ryhmyä kentällä lyöjien paimentamana. Etsijä osasi kääntyä ajoissa takaisin taivasta kohti, ja Harold nojautui taaksepäin luudallaan.

Nagi jatkoi, kuin mitään keskeytystä ei olisi ollut, puheenvuoroaan. Se oli ehkä parasta siinä, kun teki jotain tuttua asiaa hyvän kaverin kanssa. Jopa keskeytys ei haitannut jutun kulkua. Harold käänsi katseensa Nagista jossain vaiheessa takaisin ryhmyyn, joka liikuskeli vielä maassa kuin jokin eläin, jolla oli panssari. Hetken päästä se hypähtäisi varmaan jo takaisin ilmaan.

”En myöskään ole nähnyt Alfredia pelaamassa”, Harold kommentoi kääntäessään katseensa takaisin.
Okei, takkutukka ei tiennyt kovin paljon huispauksen vapaa-aikaa koskevista säännöstöistä, sillä ei oikein ollut jaksanut niihin perehtyä saatikka keskittyä. Mutta yksi ajatus oli pälkähtänyt hänelle mieleen, joten sitä voisikin kysyä ennen kuin hän tai Nagi jäisivät kiinni mahdollisesti sääntöjen rikkomisesta... Ei Nagi toki varmaan sääntöjä rikkoisi, mutta ei Harold haluaisi kannustaa sellaiseen epämääräiseen touhuun. Parasta olisi vain kysyä.
”Miten paljon muuten toisen huispausjoukkueen edustajat saa harjoitella toisen tuvan pelaajien kanssa? Onkohan siihen jotain säädöstä olemassa?” Harold pohti ääneen suuntaamatta kysymystä suoraan kapteenin virkaa hallussaan pitävälle Nagille.


Harold huomasi ryhmyn kiitävän taas heitä kohti. Hän suoristautui takaisin mallikelpoiseen asentoon luudallaan. Nagi kysyi Haroldin mielipidettä harjoitusten lisäämisestä, ja Harold ei ollut ihan heti ymmärtää koko kysymystä. Hänen mielipidettään kysyttiin harjoitusten lisäämisen suhteen? Hänhän oli viime lukuvuonna skipannut ne niin monta kertaa, että voisiko hän edes puhtaalla omatunnolla äänestää harjoitusten lisäämisen puolesta. Harold kohautti olkiaan.
”En tiedä. Kannattaa varmaan kysyä kaikilta ensi harjoituksissa”, hän totesi vielä lyhyesti ennen kuin mäjäytti ryhmyn viistoon ylöspäin.

Harold tuhahti hieman, kun huomasi, ettei ollut osunut kauhean hyvin ryhmyyn. Parhaimmassa – tai siis pahimmassa! – tapauksessa se putoaisi vielä heidän niskaan.
”En kyllä muista, että onko keillään tänä lukuvuonna vippejä tai supereita”, Harold totesi vilkaisten Nagiin.

Ihan varmuuden vuoksi lyöjänmaila valmiudessa Harold siirtyi vähän eri paikkaan kääntäen lopulta mailansa osoittamaan alaspäin tippuvaa ryhmyä kohti.
”Vähän lipesi. Sori!” hän kommentoi ja virnisti hieman pahoittelevasti.

[Nagi Blackthorn]

Harold kysyi tupienvälisistä harjoituksista ja Nagi kurtisti hiukan kulmiaan. Niin.... hän ei oikeastaan koskaan ollut tullut ajatelleeksi asiaa. Luihuisen joukkueen kanssa Nagi ei ollut juuri koskaan kaveerannut, eikä sitä ollut syytä tehdä erityisemmin Rohkelikonkaan kanssa. Puuskupuheihinkin Nagi oli pitänyt etäisyyttä ennen kuin oli sattumalta tavannut Affien. Tavallaan muiden joukkueiden jäsenien kanssa kaveeraamisesta tuli aina sellainen olo, että hänen piti olla todella varuillaan. Sellainen oli hankalaa, joten Nagi mieluummin suurimman osan ajasta vältteli muiden joukkueiden jäseniä ja piti välit muodollisesti hyvinä. Ei ollut tarvetta tehdä asioista vaikeampia kuin ne jo olivat.

"En tiedä. En ole koskaan selvittänyt", Nagi vastasi mietteliäänä. Hän sitaisi ärsyttävästi silmille pyrkivän kiharan hiussuortuvan pois kasvoiltaan. "Mitä sitten, jos on kavereita eri tuvissa ja haluaa harjoitella? Ei kai sellainen voi olla kiellettyä?"
Nagi muisti itse harjoitelleensa edellisenä vuonna muun muassa yhden sattumalta tapaamansa rohkelikkotytön kanssa, mutta koska tyttö ei ollut joukkueessa, hän ei ollut joutunut selvittämään asiaa. Mutta entä jos hän nyt haluaisi harjoitella Affien kanssa? Puuskupuhin joukkue suhtautuisi harjoitteluun varmaan melko epäluuloisesti, vaikka Nagi ei uskonutkaan, että Puuskupuhit ottaisivat huispausta niin vakavasti kuin Rohkelikot ja Luihuiset. Olisi eri asia harjoitella jonkun Luihuisen tai Rohkelikon joukkueen jäsenen kanssa, koska Nagi arveli saavansa siitä heti valituksia tai ainakin vinoja katseita Underwoodilta ja Mac Fhionnlaighilta.

Samalla Nagille tuli mieleen myös toinen ajatus, joka saattaisi Haroldin korvaan kuulostaa melko kyseenalaiselta. Jos Korpinkynnen joukkue koskaan sattuisi jäämään pisteissä tappiolle, olisi varmaan ihan fiksu ajatus järjestää yhteisharjoituksia niiden joukkueiden kanssa, jotka olisivat enemmän häviöllä mutta joilla olisi vielä otteluita pelattavana vuoden kärkijoukkueiden kanssa. Mitä enemmän kärkijoukkueet ottaisivat tappipoita muita joukkueita vastaan, sitä enemmän häviöllä olevalla joukkueilla olisi vielä mahdollisuuksia voittoon..... paitsi ettei Korpinkynsi toivottavasti koskaan edes olisi niin häviöllä.
Nagi huokaisi ja pudisti hiukan päätään. Hänen pitäisi varmaan hyväksyttää idea varakapteenilla, jos tarvetta sen käyttöön koskaan tulisi. Idea sinällään kuulosti ihan hyvältä, mutta.... olihan se vähän tulkinnanvarainen ja tulkittavissa epäreiluksi. Kaveeraaminen hyötytarkoituksessa kuulosti huonolta, vaikka olisikin varmasti hauskaa harjoitella muiden joukkueiden kanssa. Ja sitä paitsi häviöllä olevan joukkueen auttaminen hyvää hyvyyttään ei voinut olla väärin.... eihän?
Nagi oli silti melko varma, että Harold torppaisi ajatuksen.

"Minun pitää varmaan selvittää tätä jostain", Nagi totesi lopulta. "Olisi vähän ikävää harjoitella Affien kanssa, jos se onkin kiellettyä."
Nagi lähti lentämään hiukan kauemmaksi, kun Harold valmistautui lyömään kohti tulevaa ryhmyä. Nagin kasvoille nousi pieni tyytyväinen virne, kun Harold tuhahti itsekseen huonolle lyönnille. Yleensä sellainen kertoi siitä, että Harold yritti tosissaan ja oli tyytymätön huonoihin lyönteihin. Useimmiten tyytymättömyys johti haluun tulla paremmaksi.
"Ehken sittenkään kasvata virallisten harjoitusten määrää", Nagi totesi kuultuaan Haroldin mielipiteen, "mutta voisin ehkä kysyä, haluaisiko osa joukkueesta osallistua muutamiin vapaaehtoisiin harjoituksiin. Minulla pitäisi olla aikaa, joten voisin ihan hyvin vähän harjoitellakin. Muistaakseni jollakulla taisi olla jotain kokeita tulossa, mutten usko, että he alkavat lukea vielä tässä vaiheessa."

Kun Harold siirtyi lyödäkseen uudestaan ryhmyä ja pahoitteli huonoa lyöntiä, Nagi virnisti entistäkin leveämmin.
"Ei se mitään", hän huikkasi ja lähti lentämään johonkin, minne Harold saisi helpommin lyötyä ryhmyn. "Lyö ensi kerralla tarkemmin!"
Lentäessään Nagi vilkaisi uudelleen taivaalle, joka osoitti uhkaavia taipumuksia synkkyyteen. Toista ryhmyä ei varmaan ehdittäisi päästää irti, koska pimeä oli tulossa. Olisi varmaan kohta hyvä lopettaa harjoittelu yhdenkin ryhmyn kanssa, jos aikoi selvitä ehjänä takaisin koululle. Vaikka Nagi kinusi toistuvasti vaativampia harjoituksia, ryhmyt pimeässä olivat vähän turhankin vaativa harjoitusmuoto.

[Harold Benson]

Nagi päätti, että hänen pitäisi varmaan selvittää asiaa jostain.
”Joo. Ei sitä ikinä tiedä”, Harold kommentoi lopulta hieman virnistäen. Oudot kiellot eivät olleet mikään uusi asia, joten ihme, jos ei sellaisia löytyisi myös huispauksen saralta. Monet eivät kuitenkaan eivät vaan jaksanut selvittää noita asioita, että onko kieltoa vai ei. Hyvä kuitenkin olisi olla perillä niistä unohdetuistakin säännöistä, joiden olemassaolostaan ei kukaan ole tietoinen – enää.


Harold myötäili Nagin ehdotusta. Se vaikutti viisaalta. Jos puolet viime lukuvuoden harjoitusta olisivat olleet vapaaehtoiset, takkutukka olisi aivan varmasti ehtinyt osallistumaan kaikkiin ja vieläpä ajoissa. Mutta olisiko se sittenkään ollut kuinka hyvä ratkaisu joukkueelle ja sen menestymiselle, se jääkööt arvailun varaan.

Pojan lyönti osui, kuten odotettu oli, ryhmyyn, mutta se jäi hieman vajaaksi. Ryhmy sinkoutui vain ylös. Harold huikkasi pahoittelut ja Nagin kehotuksen mukaisesti sai tähdättyä lyöntinsä paremmin ryhmyyn. Vähän tyhmältä se tuntui heittää kaveria ryhmyllä, mutta mitähän sitä ei harjoitusten vuoksi tekisi. Ammattilaishuispaajat joutuivat tekemään näin päivittäin tai näin Harold kuvitteli, mikä oli ihan rohkaisevaa. Nagi ainakin jo tunsi hänen lyöntitapansa, joten osasi varautua.

”Hei sanoitko aiemmin, että meidän huispausjoukkueen keskuudessa on oikeasti Korpinkynsi, joka ei ole aloittanut vielä kokeisiin lukemista, vaikka koe on jo tiedossa?” Harold huikkasi kysymyksen katsellessaan ryhmyn kulkua. (Toki tuostakin kierteestä löytyisi myös jotain parannettavaa, aivan varmaan.)
”Siis meidän lisäksi,” takkutukka lisäsi välittömästi. Tai ei Harold ainakaan heti mitään koko kirjaa lukisi läpi vaan siksi, kun tietäisi jonkun kokeen olevan kolmen viikon päästä tai kahden. Se oli vain aikatauluttamiskysymys tai ei se hänelle ollut… se vähän unohtui ja lipsui… sitten tulisi vähän pitempää päivää eikä vain niiden kaikkien läksyjen parissa vietettäväksi.

”Todd se ei ainakaan ole. Tunnenko minä onnekkaan?” Harold pohti. Hän ei ollut ihan perillä kaikista uusista pelaajista, joita kyllä löytyi jonkin verran. Eniten Harold, kun oli viettänyt aikaansa Nagin kanssa, ja jos jollakin tuntui olevan asiaa joukkueen jollekin päälle, he tuntuivat enemmänkin menevän Nagin luo. Harold ei tuosta kyllä ollut pahoillaan, koska Nagi kuitenkin oli enemmän asialleen omistautunut ja tiesi enemmän huispausasioista. Samanmieliset ehkä vetivät toisiaan enemmän toistensa seuraansa.