Amy Carlisle

[Amy Carlisle]

Koko nimi: Amy Claudia Carlisle
Sukupuoli: Nainen
Syntymäaika: 13. helmikuuta 2001, Charlestown (Cornwall), Englanti (ikää siis 15 vuotta)
Tupa: Luihuinen
Verisääty: Puoliverinen
Perhe:
Amy asuu jästi-isänsä Felixin (s. 1969), noitaäitinsä Sharonin (s. 1971, o.s. Leatheran) ja isoveljensä Aidanin (s. 1999) kanssa Charlestownin kupeessa pienessä omakotitalossa. Amy ei ole kovin hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa ja eroaa luonnonlaadultaan (AM:issa in-game opiskelevasta) huomionkipeästä ja mahtailevasta veitikkaveljestään niin paljon, etteivät he juuri muuta tee kuin jatkuvasti kinastelevat.

Ulkonäkö:
Amy on varsin tavallisennäköinen englantilainen tyttö. Vartaloltaan hän on sopusuhtainen huolimatta leveähköstä rintakehästä. Hän on varreltaan 5' 4'' (n. 163 cm), eikä siksi luokiteltavissa kovin pitkäksi tai lyhyeksi. Aavistuksen kellertävään taittavat, suorat ja vaaleat hiukset yltävät puoleen väliin rintalastaa ja ovat auringon haalistamat. Harmaan silmät sijaitsevat lähellä toisiaan, kasvoissa on joskus muutama finni pisamien lisäksi, ja Amyn yläetuhampaat ovat vinossa, tosin eivät häiritsevästi, sillä noidan pieni suu on harvoin niin ammollaan.
Amyn vaatemausta on vaikea sanoa mitään, sillä tämä kulkee lähes aina koulukaavussaan. Matka-arkusta löytyy kyllä kouluvaatteiden lisäksi muutamat farkut ja T-paitoja veljeltä omittuine college-puseroineen.

Luonne:
Vallitsevin piirre Amyssa on välinpitämättömyys (vanhempien mielestä kapinallisuus). Häntä ei voisi vähempää kiinnostaa toisten mielipiteet hänestä tai oikeastaan yhtään mistään. Amy menee täysin omilla ehdoillaan, eikä pidä neuvottavana olemisesta. Se seikka tekee hänestä ylpeän olennon, joka kuvittelee olevansa toisten yläpuolella.
Noita on kääntänyt tunteensa pois päältä niin suuren osan ajasta, että luulisi ettei hänellä sellaisia olisi ollenkaan. Amy halveksiikin kaikkea tunteellista läpätystä kahvista pitämisestä rakkausavioliittoihin, sillä hän näkee tunteet heikkoutena, joka vaikuttaa ihmisen arviointi- ja toimintakykyyn sekä älykkyyteen. Tosiasiassa Amy ei edes tiedosta olevansa rakastunut varsin erikoisella tavalla. (>> Lue kohdasta Menneisyys.)
Amy valehtelee paljon ja sujuvasti, eikä hänen mielestään pienillä valkoisilla valheilla ole mitään merkitystä, jos ne tekevät keskustelun sujuvammaksi tai mielenkiintoisemmaksi. Jos Amy sattuu jäämään näistä kiinni tai puhumaan ristiin, hän kuittaa asian olankohautuksella ja toteamuksella mahdollisesta erehtymisestä. Noidan mielestä kun ei ole hänen ongelmansa se, jos toiset sattuvat uskomaan hänen valheensa.
Älykäs Amy saattaa olla hyvinkin kuivaa juttuseuraa vakavan ja huumorintajuttoman olemuksensa takia. Hän voi käydä helposti hermoille, ellei tyttöön suhtaudu kärsivällisesti tai ainakin teeskentele ymmärtävänsä. Amy on kuitenkin sosiaalinen ja mieltää keskustelutaidot aina kehitettävissä olevaksi ominaisuudeksi. Seurankaan ei tarvitse olla edes ajatusrikasta tai keskustelun älyllistä, sillä Amy pönkittää itsevarmuuttaan ja ylpeyttään "alempiarvoisella" seuralla.
Noidan hyveeksi voisi laskea haluttomuuden nostaa meteliä omasta paremmuudestaan, mikä tehnee hänen luonteestaan siedettävämmän.

Menneisyys:
Lapsena Amy jäi jatkuvasti veljensä varjoon, kun vanhemmat ihastelivat monilahjakasta Aidania, jonka kanssa Amy tappelee kuin kuka tahansa isoveljen omistava, mutta jota ei kuitenkaan syytä herra ja rouva Carlislen yksipuolisesta huomiosta tytärtään kohtaan.
Ompelijattarena toimivalle rouva Carlislelle Amy oli usein kuin nukke, jolle sai ommella kauniita vaatteita: mitä enemmän röyhelöitä ja rusetteja, sen parempi. Kun Amy oppi yhdeksän vanhana kapinoimaan erityisesti äidin, mutta myös talousneuvoja-isän tahtoa vastaan, loppui tytön tarve saada huomiota osakseen. Amy itsenäistyi nopeasti ja meni oman mielensä mukaan, kun vanhemmat eivät saaneet millään rangaistuksilla tytärtään palaamaan kuuliaiseen ruotuun. Amy saattoi istua tunnin jos toisenkin portaikon alimmalla askelmalla – joka jo Aidanin ollessa uhmaiässä nimettiin "häpeäportaaksi" – osoittamatta katumuksen merkkiäkään.

Tyttärensä edessä voimattomat vanhemmat kokivat suuren helpotuksen, kun Amy sai kirjeensä ja lähti opiskelemaan. Amykin oli iloinen ja aikoi nauttia täysin siemauksin kotikaupungin kaukaisuudesta. Ystävien puute kuitenkin muodostui Amyn jokapäiväiseksi harmiksi, ennen kuin hän toisen kouluvuotensa alkupuolella kerran eksyi.
Amy oli ollut tulossa pimeyden voimilta suojautumisen tunnilta tuona iltapäivänä, yksin kuten tavallisesti, ja oltuaan täysin keskittynyt jännitysromaaniinsa hän kääntyi epähuomiossa väärään suuntaan. Meni varsin kauan ennen kuin tyttö tajusi olevansa vieraalla, autiolla käytävällä, jossa oli vain yksi kuvakudos. Muotokuvassa poseerasi haarniskassaan nuori mies, jonka pähkinänruskeat hiukset hipoivat olkapäitä, parta oli siististi muotoiltu ja tummat silmät katsoivat Amya valloittavasti rautahansikas pidellen kiiltävää kypärää rintapanssaria vasten. Mies puhui pehmeällä äänellä, kysyi oliko Amylla kaikki hyvin – noidan pieni suu oli loksahtanut auki ja olemus viesti suuresta hämmennyksestä ja ihailusta. Kerrankin Amy puhui totta: kuinka oli kävellyt harhaan jossain käytävien risteyksessä, eikä osannut enää takaisin tupaansa. Kuvakudoksen mies tarjoutui johdattamaan "eksyneen neidon" Luihuisen oleskeluhuoneeseen.
Viimeisen kahden vuoden aikana haarniskoituun muotokuvan mieheen rakastunut Amy on viettänyt lukuisia myöhäisiä iltapäiviä tuolla käytävällä jutellen tuolle – tietysti kenenkään tietämättä.

Muuta:
Amy on kohtuullisen taitava lentäjä, muttei kilpailuhenkinen, eikä siksi pelaa huispausta. Taiteista noita ei ole kiinnostunut. Kaikki faktapohjainen ja hyödyllinen ajanviete on sen sijaan enemmän Amyn mieleen. Koulumenestykseltään Amy on kelvollisen ja odotukset ylittävän luokkaa, eikä hän ole koskaan reputtanut mitään.