Iloinen yllätys [suljettu]

[Vincent Coates]

[[Allekirjoittanut on yhä poissa koulun normaalista toiminnasta IRL-syiden takia määrittelemättömän ajan, mutta pistäydyin nyt foorulle erityisen syyn takia. Tämä peli on tarkoituksella tasan yhden vuoron mittainen, enkä toivo tähän jatkoa, toivon että ymmärrätte!
Mikäli et halua lukea itse roolipelivuoroa, suosittelen lämpimästi vierailemaan tässä linkissä, ja jakamaan sitä muillekin koulun jäsenille niin in- kuin off-game! Kiitän lämpimästi kaikkia jotka vierailevat mainitulla sivulla ja jättävät Joulupukille ja Muorille omat kysymyksensä, tehdään tästä hauska joululehti!]]


Oppilaiden nukkumaanmenoaika oli tullut ja mennyt jo hetki sitten, ja tavanomaiseen tapaansa professori Vincent Coates kierteli linnaa varmistaakseen, että oppilaat tosiaan olivat nukkumassa eivätkä juoksentelemassa kurittomasti pitkin käytäviä. Ajatuksissaan hän ei tullut katselleeksi jalkoihinsa, ja oli lähes liukastua johonkin lattialle jätettyyn tavaraan, joka ensimmäisestä arvauksesta huolimatta ei tällä kertaa sattunut olemaan banaaninkuori.

Lattialla lojui nidottu paperinippu, joka valitettavasti ei selvästikään ollut oppikirja, Päivän Profeetta, tai jokin muu hyväksyttävä, vaikkakin lattialle unohdettu, teos. Coates arveli kyseessä olevan todennäköisesti joku oppilaiden kirjoittama lehti, ja hän kumartui noukkimaan sen maasta. Tietystikään lehtiä tuskin oli tarkoitu opettajien käsiin, mutta niiden menekki oli kuitenkin sen verran vilkasta, että Coates näki säännöllisesti luettuja kappaleita rytistettynä roskakoreihin tai unohdettuna pulpeteille ja oleskeluhuoneen sohville.

Tämän lehden kansi ei kuitenkaan näyttänyt tutulta: ei Luihulehdestä tai Rohkureportaasista tuttua tupaväritystä, eikä myöskään samaa väriskaalaa kuin Sala-Sanomissa. Suuret kirjaimet kansisivulla julistivat läpyskän olevan nimeltään Oleskeluhuone24, mikä myöskin vaikutti vieraalta. Oliko Coates pudonnut kärryiltä oppilaiden puuhista, vai oliko hänen käsissään uusi yrittäjä koulun lehtimarkkinoilla?

Varmistuakseen asiasta Coates avasi lehden, ja selasi sen ylimalkaisesti läpi. Samaa puppua kuin muutkin koulun keltaista lehdistöä edustavista kustanteista: anonyymisti julkaistu... täysin perättömiä juoruja... ihmissuhdeskandaaleja... koulun ja opettajien syyttämistä talousrikoksista, puutteellisista oppimateriaaleista ja ylipäätänsä maailman menosta... kysymyspalsta, vaikkakin tällä kertaa kysymyksiin vastaajien mainostettiin olevan itse Joulupukki ja Joulumuori... Coates tuhahti ja sulki lehden. Hänellä ei ollut mitään oppilaiden suorittamaa journalismia vastaan, niin kauan kuin se ei sisältänyt valheita tai koulua mustamaalaavia artikkeleita, vaikka nuo kaksi kategoriaa harvoin osuivat päällekäin.

Yksittäisen lehden löytyminen tuskin olisi pilannut Coatesin iltaa, ellei hän seuraavaksi aiemmasta virheestään oppineena olisi sattunut vilkaisemaan eteensä lattialle, jossa seinän vieressä nökötti korkea pino samaisia lehtiä. Coates naksautti kieltään ärtyneenä, ja kumartui uudestaan alas nostaakseen koko pinon syliinsä. Kasa lehtiä painoi hieman turhan paljon hänen raihnaiselle selälleen, mutta hän kyllä jaksaisi kantaa ne lähimmälle roskikselle silkalla sisulla.

Yleinen oleskeluhuone oli sekä lähin varma roskakorin sijainti, että muutenkin hyvä paikka tarkistaa sääntörikkureiden varalta, joten Coates suuntasi sinne ja sulloi lehdet parhaansa mukaan oven vieressä olevaan paperikoriin. Osa lehdistä levisi lattialle paperikorin ympärille, ja osa pursotti ulos korista houkuttelevasti, mutta Coates painoi mieleensä, että hänen täytyisi pyytää kotitonttuja tyhjentämään roskakorit ennen kuin oppilaat heräisivät. Mielissään saatuaan estettyä roskalehtien leviämisen Coates nosti katseensa, ja hänen tyytyväinen hymynsä valui hänen huuliltaan nopeammin kuin tuliviski alas professori McGregorin kurkusta.

Pino lehtiä oleskeluhuoneen pöydällä. Pari lehteä jokaisella huoneen istuimella. Muutama lattialla sinne tänne tiputeltuna. Oleskeluhuoneen takka yskähti kärsivästi, ja kasa nokisia lehtiä putosi alas savupiipusta tuhkapilven saattelemana.

Jopa Coates osasi joskus myöntää taistelun hävityksi, ja alistui mielessään vain kehottamaan kotitonttuja siivoamaan oleskeluhuoneen lehdistä mahdollisimman pian. Oli kuitenkin parasta tehdä tämä uusi ongelma muun henkilökunnan tietoon, joten Coates kääntyi kintereillään ja harppoi kohti opettajainhuonetta mahdollisten yökukkujakollegoidensa toivossa. Avattuaan huoneen oven hän kuitenkin sai vastaansa vain hiljaisen, pimeän huoneen, ja loihdittuaan valot päälle pöydällä komeilevan pinon Oleskeluhuone24-lehtiä. Koulukuraattori puristi kätensä nyrkkiin ärtymyksestä. Hän oli ennenkin tapellut sitkeiden amatöörireporttereiden kanssa, mutta tämä alkoi jo todella käydä hänen hermoilleen. Ehkä pieni yömyssy hänen työhuoneeseensa piilotetusta tuliviskipullosta auttaisi häntä rauhoittumaan?

Matkalla työhuoneeseensa Coates bongasi lehtiä sieltä täältä, keräten mitä niistä jaksoi syliinsä tuhoamista varten, mutta pian hänen oli myönnettävä, että lehtiä oli kertakaikkiaan liikaa. Päästyään työhuoneeseensa hän sulki oven perässään ja huokaisi väsymyksestä. Oven yläpuolella oleva käkikello, jonka Coates oli saanut lahjaksi ja jota hän ei ollut vielä kehdannut heittää kaatopaikalle jonne se ärsyttävyytensä puolesta ehdottomasti olisi kuulunut, naksahti tuttuun tapaan ennustaen tasatunnin käkikiekaisuja.

KUKKUU!

*pläts*

KUKKUU!

*pläts*

KUKKUU!

*pläts*

Humina Coatesin päässä täytyi olla joko hänen viimeisten hermonriekaleidensa epätoivoinen yritys pysyä kasassa, tai hänen verensä kiehunta ja kuohunta, kun puinen, taiottu käki lennähti kellopesästään, tipautti nokassaan kantamansa käärityn lehden suoraan keskelle Coatesin päätä, singahti takaisin pesäänsä, ja toisti maneerin uudelleen ja uudelleen tuntiluvun mukaan. Coatesin käsissään pitelemät lehdet levisivät lattialle miehen nyrkkien täristessä raivosta.

Ehkä rentouttavan yömyssyn sijaan tänä iltana paikallaan olikin sedatiivinen iltapalapullo.