Markkina-aamun rakennusprojekti

[Jesse Caine]

((Tämä peli sijoittuu pääsiäismarkkinapäivään 16.04.2017 ja odottelen peliin mukaan Ziya Zainia. :) Caine ja Zain ovat siis menneet ennen oppilaiden ja muiden opettajien saapumista kokoamaan AM:in kojua.))

Caine ei enää ollut ollenkaan varma siitä, kenen idea markkinoille lähteminen tarkalleen oikein oli, mutta ikäväkseen hänen täytyi myöntää, että hänellä itselläänkin oli saattanut olla jokin osa siinä, että tällaiseen suunnitelmaan päädyttiin. Toisaalta se oli toki varsin nerokas ja ennen kaikkea helpohko rahanhankintakeino koululle – tai olisi ehkä ollut, jos siihen ei olisi sekoitettu oppilaita. Siitä hän oli sentään melko varma, että oppilaiden mukaan ottaminen markkinoille ei ollut ollut hänen ideansa. Kuten ei myöskään Zainin mukaan ottaminen.

”Voisitko keskittyä enemmän sen teltan pystyttämiseen ja vähemmän valittamiseen?” hän kysyi tavoitellen kohteliasta sävyä, mutta luultavasti kysymys kuulosti lähinnä kyllästyneeltä. Hän vilkaisi muutaman metrin päässä seisovaa Zainia, joka tosiaan tuntui käyttävän enemmän aikaa itsekseen jupisemiseen kuin telttansa kasaamiseen, ennen kuin käänsi katseensa takaisin omaan työhönsä eli varsinaisen myyntikojun kokoamiseen. Hän heilautti taikasauvaansa ja taas yksi puinen palkki lennähti omalle paikalleen. Tietenkään heillä ei ollut ollut varaa itsekokoutuvaan kojuun vaan he olivat hankkineet halvimman mahdollisimman – ja tietysti käytettynä.

”Nämä pitää saada valmiiksi ennen kuin oppilaat tulevat tänne”, hän lisäsi, koska ei todellakaan halunnut, että oppilaat – ja ennen kaikkea näiden mukana tuleva Abigail – alkaisivat auttaa kojun ja teltan kokoamisessa.

[Ziya Zain]

Zain manaili itsekseen tuijotellessaan epämääräistä kangas- ja tukikeppikasaa. Hänen tehtävänään oli kasata se (hänhän sen omistikin), mutta juuri nyt häntä kiinnosti tehtävä tasan yhtä paljon kuin häntä yleensä kiinnosti oppilaiden opettaminen. Vastentahtoisesti hän heilautti kättään ja mutisi muutaman taikasanan, ja yksi kepeistä nousi pystyyn, ankkuroiden itsensä tukevasti nurmikkoon. Kasauksen jälkeen teltta olisi totta kai suurempi kuin miltä se nyt näytti - eihän se nyt mikään jästiteltta sentään ollut - mutta se oli silti vain kaksihuoneinen, ja toinen huoneista, takahuone, oli liian täynnä hänen omia tavaroitaan, että sinne voisi päästää ketään. Varsinkaan koulun numerologian opettajaa, johon Zain ei luottanut pidemmälle kuin osaisi hänet heittää. Ja kuten eräs koulun muu opettaja oli aiemmin hienovaraisesti vihjannut, Zainin käsivoimat eivät olleet koulun parhaimmasta päästä. Mitä jos Cheshire rikkoisi jotain hänen arvokkaasta kokoelmastaan? Tai vielä pahempaa, mitä jos hän kiinnostuisi jostain hänen tavaroistaan ja jäisi hölöttämään niistä Zainille jälkikäteen? Zain tunsi kylmän väreen kulkevan selkäpiissään. Ei, takahuoneeseen ei ollut pääsyä kellään muulla kuin hänellä itsellään. Ja no, Cainella nyt tietysti. Siitä ei olisi haittaa, vaikka Caine näkisikin hänen kokoelmansa, vaikka Cainekin saattaisi kyllä kyseenalaistaa, kuinka hän oli saanut osan siitä käsiinsä. Ja Cainesta puheenollen... miehellä oli pokkaa valittaa hänen työtehostaan.

"Minun ei tarvitsisi valittaa, ellet olisi antanut minulle näin hyvää syytä!" hän kivahti, ja potkaisi juuri pystyyn saamaansa tolppaa. Potkaisun seurauksena tolppa päätti ilmeisesti kostoksi antaa periksi, katkesi kahtia, ja kaatui kolinan kanssa suoraan Zainin päähän. Kolinan alta kuului Zainin ääni, joka kirosi tavalla, joka ei ollut erityisen soveliasta opetusalalla työskentelevältä, samalla kun mies polki jalkaansa kiukkuisesti. Onneksi tolppa sentään oli kevyt, joten pahempaa vahinkoa ei oikeasti päässyt sattumaan - sikäli kuin Zainin päähän oli mahdollista aiheuttaa aiempaa enemmän vahinkoa. Myönnettäköön, että teltta saattoi olla... hieman ikääntynyt. Uuden hankkiminen alkoi tuntua koko ajan enemmän ajankohtaiselta, mutta vanhoista tavaroista oli aina yhtä vaikeaa päästä irti.

Ehkä idea ei ollut Cainen, ehkä se oli. Väliäkö sillä. Caine oli sopivan lähellä tullakseen syytetyksi, ja hänelle oli paljon helpompi valittaa kuin esimerkiksi koulun rehtorille.
"Kaiken muun voisin vielä sietää, mutta Abigail Cheshire...!" Zain nurkui, hieroen kipeytynyttä päälakeaan.

[Jesse Caine]

Salaa Caine oli hieman vahingoniloinen siitä, että Zain oli päätynyt tilanteeseen, jossa joutuisi jakamaan telttansa numerologian professorin kanssa. Tekisi hyvää Zainin luonteelle joutua välillä sietämään sellaisia ihmisiä, joita… tämä ei normaalisti sietänyt. Jossakin hänen mielensä perukoilla toki oli myös pelko siitä, että Zainin sietokyky saattaisi tulla täyteen hyvinkin äkkiä, ja seuraukset voisivat olla varsin ikävät. Hän itse ei kuitenkaan millään muotoa ollut syypää siihen, että Abigail oli päättänyt haluta jakaa teltan Zainin kanssa. Siihen hän ehkä mahdollisesti oli syyllinen, että oli maininnut teltasta naiselle, mutta sellaista ei tietenkään kannattanut kertoa Zainille.

”Se en ollut minä, joka-”, Caine aloitti puolustuspuheenvuoronsa, joka kuitenkin keskeytyi, kun Zainin potkaisema tolppa katkesi kahtia ja kaatui kuuluvan napauksen kera miesparan päähän. Caine ehti ottaa jo vaistomaisen askeleen kohti Zainia ennen kuin tämä alkoi kirota. Sen kuullessaan hän kuitenkin pysähtyi. Ilmeisesti kyse ei ollut mistään hengenhädästä. Tai ainakaan isku ei ollut vaikuttanut mihinkään aivojen puhekeskukseen, sillä ennustuksen professorin sanavarasto vaikutti juuri sillä hetkellä erityisen laajalta ja räikeältä.

”…sattuiko?” Caine lopulta päätyi kysymään, vaikka vastaus olikin varmasti melko itsestään selvä. Eikä hänellä varsinaisesti ollut aikomusta alkaa puhallella ennustuksen professorin päälakea paremmaksi, vaikka se olisi kuinka kipeä.

[Ziya Zain]

"Mitäs veikkaisit, Sherlock?" Zain kivahti ja mulkaisi Cainea, hieroen yhä päälakeaan. Kohta hänen sormiensa alla sykki epämiellyttävästi ja hohkasi lämpöä, ja Zain arveli, että siihen kehittyisi varsin pian ilkeä kuhmu. Katkennut tolppa makasi yhä maassa, mutta mies ei tehnyt elettäkään siivotakseen sen pois tai korjatakseen sen. Tilanne ja kipeä pää ärsyttivät häntä liikaa, jotta hän olisi viitsinyt tehdä millekään mitään tällä hetkellä.

"Kai sinä nyt ymmärrät, että samassa tilassa EI voi tehdä kahta erityyppistä ennustusta", hän jatkoi, jättäen Cainen puolustuksen huomiotta. Ei sillä, että hän olisi siihen juuri pystynyt keskittymäänkään sen sanomishetkellä, sillä hän oli ollut liian kiireinen tolppien potkimisessa ja sanan 'karma' merkityksen oppimisessa.
"Kristallipallolla ennustaminen vaatii HILJAISUUTTA. Numerologiset tulkinnat eivät nyt alunalkaenkaan ole erityisen hiljaisia, mutta varsinkin jos tulkitsijana on se nainen..." Zainin ilme oli happamampi kuin saavillinen viinietikassa uitettuja sitruunoita. Jos nyt aivan rehellisiä oltiin, hiljaisuus ei ollut mikään välttämätön vaatimus ennustuksen onnistumiselle. Hänelle se silti oli välttämätön vaatimus, sillä miten hän voisi luoda sopivan mystisen, jopa hieman pelottavan ilmapiirin, jos taustalta kuuluisi Cheshiren iloinen puheensorina? Se olisi jopa hänelle lähes mahdotonta, vaikka hän mielestään olikin ekspertti mainitun ilmapiirin luonnissa!

[Jesse Caine]

Caine pureskeli huultaan hieman pahoillaan olevan näköisenä Zainin kivahtaessa hänelle, sillä olihan se aivan totta, että kysymys oli ollut vähintäänkin tyhmä. Totta kai tukikepin päähän iskeytyminen sattui. Zainin hieroessa kädellään päälakeaan Caine alkoi miettiä, mahtoikohan siitä tulla verta, mutta päätti kuitenkin pidättäytyä kysymystä, pitäisikö hänen vilkaista päälakea. Kuten sanottua, ei ollut hänen tehtävänsä puhallella ennustuksen professorin itse aiheutettuja pipejä.

”No etkö voisi tehdä jotain muunlaista ennustusta sitten? Tarot-kortteja tai teenlehtiä tai jotain?” Caine ehdotti huokaisten Zainin valittaessa, ettei kristallipalllosta voisi ennustaa samassa tilassa numerologisten tulkintojen kanssa.

”Ja voithan sinä pyytää, että hän olisi… mahdollisimman hiljaa”, hän vielä lisäsi kohauttaen hiukan olkapäitään. Hän ei ollut oikeasti lainkaan varma siitä, onnistuisiko sellainen hiljaa oleminen professori Chesireltä minuuttia kauempaa.

”Tai sitten voitte ennustaa ihan vaan tässä tiskillä ja sanottaan, että… teltasta katkesi tukikeppi”, Caine jatkoi luoden merkitsevän katseen massa kahdessa osassa lojuvaan, epäonniseen keppiin, ”ei hänelle voi enää tässä vaiheessa sanoa, ettei hän saa tulla samaan telttaan sinun kanssasi.”

[Ziya Zain]

Zain tuijotti Cainea epäuskoisena. Yrittikö mies edes auttaa, vai heittelikö hän typeriä ideoita vain lämpimikseen!
"Tarot-korttien kanssa on aivan sama tilanne kuin kristallipallojen kanssa! Ja tiedätkö ollenkaan, kuinka paljon aikaa menisi hukkaan, jos jäisin juomaan teetä jokaisen asiakkaan kanssa!" hän valisti, ja risti käsivartensa. Päätä jomotti vielä, mutta hierominen ei tuntunut juuri auttavan. Ja sitä paitsi nyt oli tärkeämpää näyttää asiantuntevalta kuin parannella haavoja.

"Teenlehdistä ennustaminen sopii oikein hyvin, jos asiakkaalle on varattu etukäteen tietty aika, mutta tällaisissa markkinatilanteissa on tärkeää saada ennustettua mahdollisimman monelle asiakkaalle! Tarot-korttien lukeminen on tietysti nopeaa, ja kristallipallolla ennustamisenkin nopeus riippuu ennustajan taidoista, mutta tajuatko, kuinka paljon aikaa siihen menee, jos jokainen asiakas jää litkimään teetä!"
Vaikka sanat tulivat kokemuksen syvällä rintaäänellä, Zain ei itse huomannut lainkaan niputtavansa ennustuksiaan pikakassatoiminnaksi. Totta kai hän piti enemmän siitä, jos sai kaikessa rauhassa ennustaa asiakkaalleen, mutta... joskus oli vain tärkeämpää saada rahat kassaan, vaikkei Zain sitä mielellään myöntänytkään. Oli hänelläkin ollut aikoja, kun rahat olivat tiukalla, ja paras keino lompakon lihottamiseksi oli ollut markkina-ennustuseukon (tai tässä tapauksessa ehkä ukon) toimet.

Cainen seuraava ehdotuskaan ei kuulostanut juuri sen lupaavammalta.
"Cheshiren mahdollisimman hiljaa olisi silti liian äänekästä", hän jatkoi valittamistaan. Pitkään hän ei ehtinyt Cheshiren voluumiasetuksia miettiä, kun Caine esitteli uuden idean, joka oli jopa aiempaa pöyristyttävämpi.
"Tiskillä? Tiskillä!" mies toisteli, kuulostaen siltä kuin Caine olisi ehdottanut hänelle pahimmanlaatuista pyhäinhäväistystä, loukkaantunut ilme kasvoillaan. Varmuuden vuoksi hän vielä puisti päätään, ettei ehdotuksen kamaluus varmasti jäisi epäselväksi. "Joskus minusta tuntuu siltä, ettet anna ennustukselle läheskään niin paljon arvostusta kuin se ansaitsisi!"

[Jesse Caine]

”Aivan… Aivan…” Caine myötäili Zainin valitusta samalla, kun yritti itse jatkaa kojun kasaamista. Muuten heillä ei olisi muiden saapumiseen mennessä valmiina telttaa eikä kojua. Häntä itseään teltta ei olisi voinut kiinnostaa yhtään vähempää, ja hänestä sekä Zain että professori Cheshire olisivat voineet aivan yhtä hyvin ennustaa suoraan kojun tiskillä, mutta mitä ilmeisimmin Zain oli eri mieltä asiasta. Pointin siitä, miten kauan teen lipittäminen kestäisi, hän kyllä ymmärsi. Se nyt olikin ollut vain sellainen nopeasti vetäisty… ehdotus. Hän ei itse kieltämättä ollut järin perehtynyt erilaisiin ennustusmuotoihin.

”Mutta jos tiski ei kelpaa, niin sitten kannattaisi pistää vähän vauhtia siihen teltan kokoamiseen” Caine huomautti, leijuttaen parhaillaan omalla taikasauvallaan kojuun kattokangasta sateen varalle. Sellaista ei onneksi oltu luvattu tälle päivälle, mutta… kaikkeen oli hyvä varautua. Ja tietysti olisi mukavampi, ettei aurinko porottaisi suoraan kojuun. Hän itsehän siellä joutuisi varmaan koko päivän päivystämään. Ajatus ei nostattanut hänessä varsinaisesti riemunkiljahduksia. Kuten ei myöskään Zainin lapsellinen kiukuttelu.

”Etkö voisi vain tämän kerran koettaa kestää sen kuin mies? Se on yksi päivä! Eikä kukaan täällä tunne sinua kuitenkaan”, Caine yritti parhaansa houkutellakseen Zainin tekemään yhteistyötä Abigailin kanssa edes tänään. Seuraavalla kerralla tämän saisi jäädä kotiin, jos ei osannut käyttäytyä!

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine