Roy Whittemore

Koko nimi: Roy Elliot Whittemore
Kutsumanimi: Roy
Ikä: 18 vuotta
Syntymäaika: 12.4.1997
Asema: Rohkelikon oppilas Tylypahka AM:issa
Verisääty: Puhdasverinen
Taikasauva: Kastanjaa, feenikslinnun pyrstösulka, 14 tuumaa, taipuisa

Perhe: Roy on peräisin varsinaisesta taiteilijaperheestä. Isä Gordon Whittemore on toiminut mm. säveltäjänä ja kirjailijana. Hänen teoksensa Sen yhden kerran nousi muutama vuosi sitten jonkinasteiseen kuuluisuuteen. Äiti Dianne Whittemore os. Randell maalaa öljyvärimaalauksia ja myy niitä, mitä nyt lasten hoitamiselta ehtii. Lisäksi Roylla on pikkuveli Gerald, joka on 9-vuotias ja loistaa älyllään käymässään jästikoulussa, varsinkin matematiikan saralla. Roy kiusaa veljeään usein tämän koulumenestyksestä, mutta on sisimmässään vain kateellinen.

Ulkonäkö: Ensimmäiseksi Royssa pistää silmään hänen huomattava pituutensa. Hän on yli 190 cm pitkä, mikä korostuu entisestään hänen varsin hoikan vartensa vaikutuksesta. Osittain pituus ja osittain painon puute tekee Roysta hintelän näköisen. Vaikka sitä ei päältä päin uskoisi, löytyy hänestä kuitenkin tiettyä jäntevyyttä ja voimaa aina tiukan paikan tullen. Tiukat paikat tapaavat (ainakin huispauskentän ulkopuolella) olla kuitenkin harvassa ja niistäkin hän yrittää selviytyä ensisijaisesti puhumalla [lue: solvauksia jakelemalla, toim. huom.] tai jopa taikasauvaansa turvautumalla, mutta harvemmin fyysistä voimaa käyttäen. Roylla on oljenväriset, melko lyhyet hiukset. Hän ei erityisemmin pidä hiuksistaan, mutta tärkein ominaisuus on silti hänen mielestään kohdallaan: ne eivät häiritse huispatessa näkyvyyttä. Pojan silmät ovat tavanomaista suuremmat ja hieman kärpäsmäisesti ulospäin työntyvät. Pojalla on hörökorvat, mistä hän saa aina silloin tällöin kuulla koulussa. Tavanomaisesti hänen suunsa on leveässä virneessä niin, että etuhampaiden välissä oleva väli näkyy.

Historia: Olipa kerran kauan kauan sitten pieni ja nuhruinen talo eräässä Lontoon lukuisista lähiöistä. Talossa asui kaksi onnellista ihmistä, Gordon ja Dianne Whittemore. Kävipä erään kauniina kevätpäivänä niin onnellisesti, että haikara toi tuohon pieneen ja nuhruiseen taloon lapsen. Lapsi oli pieni ja nuhruinen aivan kuten talokin. "Voi, että minä olen toivonut lasta", sanoi Dianne, "annetaan sille nimeksi Roy!" Ja niin lapsi nimettiin Royksi. Aika kului. Roy varttui ja pieni nuhruinen talo jäi vielä pienemmäksi ja tuli vielä nuhruisemmaksi. Roy oli saanut pikkuveljen ja perheellä meni hyvin. Ei kuitenkaan niin hyvin, että he olisivat voineet muutta pois pienestä ja nuhruisesta talosta. Kun Roy täytti yksitoista vuotta, hänet lähetettiin opiskelemaan taikuutta läheiseen ja melko edulliseen velho-opistoon. Silloin Roy ei enää ollut niin pieni ja nuhruinen. Roy asui ja opiskeli pienessä ja nuhruisessa taikakoulussaan. Hän piti koulustaan, mutta ennen kaikkea hän piti huispauksesta, jota hän oppi siellä pelaamaan. Hän harjoitteli ahkerasti ja aikaa myöten kävi niin, ettei pienen ja nuhruisen taikakoulun huispausjoukkue ollut tarpeeksi hyvä hänelle. Tilanteen tajuttuaan hän etsi itselleen uuden, lähes yhtä huokean, joskaan ei niin pienen ja nuhruisen taikaopiston, johon oltiin juuri kokoamassa huispausjoukkuetta. Kaiken kukkuraksi koulu ei ollut järjettömän kallis. Nykyisin Roy siis opiskelee ei aivan niin pienessä, eikä aivan niin nuhruisessa, mutta silti huokeassa opinahjossa, Tylypahka AM:issa.

Luonne: Roylla on lievästi sanottuna erittäin hyvä itsetunto. Hän onkin usein melko ylimielinen, täynnä itseään ja luulee kykenevänsä kaikkeen maan ja taivaan väliltä. Ja vieläpä paremmin kuin kukaan muu. Rohkelikon tuvalle ominaisesti hän rohkea (yleensä tyhmänrohkea), inhoaa syvästi Luihuisia ja seisoo aina sanojensa takana, miten parhaiten taitaa (mikä on sinänsä aika suuri saavutus, sillä sanatkin ovat usein huomattavan suuria). Häneltä löytyy myös paljon huumorintajua. Joidenkin mielestä jopa aivan liikaa ja aivan väärän laista. Hän ei osaa nauraa missään tilanteessa itselleen, mutta muiden kustannuksella hän pilailee oikein mielellään, mikä on osasyynä siihen, että poika tuppaa olemaan riidoissa vähän kaikkien kanssa. Erinäisten pilojen vuoksi myöskään rehtorin kanslia ei ole jäänyt nuorukaiselle aivan tuntemattomaksi. Roy puolittain elää huispaukselle. Silloin, kun hän ei istu luudanvarrellaan, hän lukee huispausaiheista kirjallisuutta, kuuntelee eri otteluiden radioselostuksia, keskustelee huispauksesta, spekuloi seuraavaa suosikkijoukkueensa Laiturpuun Loistokkaan ottelua tai lyö vetoa huispauksesta. Varsinkin lyö vetoa huispauksesta. Hän on nimittäin koukussa vedonlyöntiin. Vaikka hän lyökin mieluiten vetoa huispauksesta, on hänet helppo houkutella mukaan esimerkiksi vedonlyöntiin siitä, kuinka monta fletkumatoa hän pystyy nielemään kymmenen minuutin aikana tai siitä, nukahtaako yli vai alle puoli luokkaa professori McGregorin taikuuden historian oppitunnilla. Oppitunneilla Roy ei juuri jaksa keskittyä ja on hyvin mahdollista, että hän ensimmäisenä oppilaana hyppii tunnin aluksi pulpetilta toiselle, roikkuu sitten verhoissa ja muissa oppilaissa ja lopuksi räjäyttää tuolinsa aiheuttaen professori McGregorille sydänkohtauksen. Hän siis asettaa yksinkin melkoisen haasteen Luihuisen häirikköpoppoolle. Vaikka Roy on melkoinen hulivili, on hän tehnyt tulevaisuuden suunnitelmansa jo hyvissä ajoin ja hän tietää pyrkivänsä Päivän profeetan urheilu- ja juorutoimittajaksi. Unelmaura vaatisi tosin pientä arvosanojen parantamista, mutta Roy ei siitä liiemmälti huolehdi. Hän antaa elämän soljua omalla painollaan. Unelma-ammattinsa innoittamana Roy kirjoittaa mielellään Tylypahka AM:in oppilaslehti Mercury NL:ään, sekä erinäisiin muihin julkaisuihin.

Lisää asiaa löydät täältä.